kaartuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaartuminen (38)
- teonnimi verbistä kaartua
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaartuminen | kaartumiset |
genetiivi | kaartumisen | kaartumisten kaartumisien |
partitiivi | kaartumista | kaartumisia |
akkusatiivi | kaartuminen; kaartumisen |
kaartumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaartumisessa | kaartumisissa |
elatiivi | kaartumisesta | kaartumisista |
illatiivi | kaartumiseen | kaartumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaartumisella | kaartumisilla |
ablatiivi | kaartumiselta | kaartumisilta |
allatiivi | kaartumiselle | kaartumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaartumisena (kaartumisna) |
kaartumisina |
translatiivi | kaartumiseksi | kaartumisiksi |
abessiivi | kaartumisetta | kaartumisitta |
instruktiivi | – | kaartumisin |
komitatiivi | – | kaartumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaartumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaartumis- |