kaakeloiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaakeloiminen (38)
- teonnimi verbistä kaakeloida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaakeloiminen | kaakeloimiset |
| genetiivi | kaakeloimisen | kaakeloimisten kaakeloimisien |
| partitiivi | kaakeloimista | kaakeloimisia |
| akkusatiivi | kaakeloiminen; kaakeloimisen |
kaakeloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaakeloimisessa | kaakeloimisissa |
| elatiivi | kaakeloimisesta | kaakeloimisista |
| illatiivi | kaakeloimiseen | kaakeloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaakeloimisella | kaakeloimisilla |
| ablatiivi | kaakeloimiselta | kaakeloimisilta |
| allatiivi | kaakeloimiselle | kaakeloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaakeloimisena (kaakeloimisna) |
kaakeloimisina |
| translatiivi | kaakeloimiseksi | kaakeloimisiksi |
| abessiivi | kaakeloimisetta | kaakeloimisitta |
| instruktiivi | – | kaakeloimisin |
| komitatiivi | – | kaakeloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaakeloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaakeloimis- | |