kaahaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaahaileminen (38)
- teonnimi verbistä kaahailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaahaileminen | kaahailemiset |
| genetiivi | kaahailemisen | kaahailemisten kaahailemisien |
| partitiivi | kaahailemista | kaahailemisia |
| akkusatiivi | kaahaileminen; kaahailemisen |
kaahailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaahailemisessa | kaahailemisissa |
| elatiivi | kaahailemisesta | kaahailemisista |
| illatiivi | kaahailemiseen | kaahailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaahailemisella | kaahailemisilla |
| ablatiivi | kaahailemiselta | kaahailemisilta |
| allatiivi | kaahailemiselle | kaahailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaahailemisena (kaahailemisna) |
kaahailemisina |
| translatiivi | kaahailemiseksi | kaahailemisiksi |
| abessiivi | kaahailemisetta | kaahailemisitta |
| instruktiivi | – | kaahailemisin |
| komitatiivi | – | kaahailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaahailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaahailemis- | |