köhivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
köhivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä köhiä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | köhivä | köhivät |
| genetiivi | köhivän | köhivien (köhiväin) |
| partitiivi | köhivää | köhiviä |
| akkusatiivi | köhivä; köhivän | köhivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | köhivässä | köhivissä |
| elatiivi | köhivästä | köhivistä |
| illatiivi | köhivään | köhiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | köhivällä | köhivillä |
| ablatiivi | köhivältä | köhiviltä |
| allatiivi | köhivälle | köhiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | köhivänä | köhivinä |
| translatiivi | köhiväksi | köhiviksi |
| abessiivi | köhivättä | köhivittä |
| instruktiivi | – | köhivin |
| komitatiivi | – | köhivine |