köhinä

Wikisanakirjasta
Katso myös: kohina

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

köhinä (12)

  1. köhiseminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi köhinä köhinät
genetiivi köhinän köhinöiden
köhinöitten
(köhinäin)
partitiivi köhinää köhinöitä
akkusatiivi köhinä;
köhinän
köhinät
sisäpaikallissijat
inessiivi köhinässä köhinöissä
elatiivi köhinästä köhinöistä
illatiivi köhinään köhinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi köhinällä köhinöillä
ablatiivi köhinältä köhinöiltä
allatiivi köhinälle köhinöille
muut sijamuodot
essiivi köhinänä köhinöinä
translatiivi köhinäksi köhinöiksi
abessiivi köhinättä köhinöittä
instruktiivi köhinöin
komitatiivi köhinöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo köhinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

köhinä

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta köhä