kärväs
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kärväs (41)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kärväs | kärväät |
| genetiivi | kärvään | kärväiden kärväitten |
| partitiivi | kärvästä | kärväitä |
| akkusatiivi | kärväs; kärvään |
kärväät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kärväässä | kärväissä |
| elatiivi | kärväästä | kärväistä |
| illatiivi | kärvääseen | kärväisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kärväällä | kärväillä |
| ablatiivi | kärväältä | kärväiltä |
| allatiivi | kärväälle | kärväille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kärväänä | kärväinä |
| translatiivi | kärvääksi | kärväiksi |
| abessiivi | kärväättä | kärväittä |
| instruktiivi | – | kärväin |
| komitatiivi | – | kärväine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kärvää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kärväs- | |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. tuurikas
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.