käkönen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
käkönen (38)
- (runollinen) käki
- kukkuvi käkönen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käkönen | käköset |
| genetiivi | käkösen | käkösten käkösien |
| partitiivi | käköstä | käkösiä |
| akkusatiivi | käkönen; käkösen |
käköset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käkösessä | käkösissä |
| elatiivi | käkösestä | käkösistä |
| illatiivi | käköseen | käkösiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käkösellä | käkösillä |
| ablatiivi | käköseltä | käkösiltä |
| allatiivi | käköselle | käkösille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käkösenä (käkösnä) |
käkösinä |
| translatiivi | käköseksi | käkösiksi |
| abessiivi | käkösettä | käkösittä |
| instruktiivi | – | käkösin |
| komitatiivi | – | käkösine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käköse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käkös- | |