käheys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käheys (40)[1]

  1. se, että on käheä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæheys/ tai /ˈkæhey̯s/
  • tavutus: kä‧he‧ys / kä‧heys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käheys käheydet
genetiivi käheyden käheyksien
partitiivi käheyttä käheyksiä
akkusatiivi käheys;
käheyden
käheydet
sisäpaikallissijat
inessiivi käheydessä käheyksissä
elatiivi käheydestä käheyksistä
illatiivi käheyteen käheyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käheydellä käheyksillä
ablatiivi käheydeltä käheyksiltä
allatiivi käheydelle käheyksille
muut sijamuodot
essiivi käheytenä käheyksinä
translatiivi käheydeksi käheyksiksi
abessiivi käheydettä käheyksittä
instruktiivi käheyksin
komitatiivi käheyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo käheyde-
vahva vartalo käheyte-
konsonantti-
vartalo
käheyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan käheä vartalosta kähe- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • käheys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40