juovitus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
juovitus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjuo̯ʋit̪us/
- tavutus: juo‧vi‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | juovitus | juovitukset |
genetiivi | juovituksen | juovitusten juovituksien |
partitiivi | juovitusta | juovituksia |
akkusatiivi | juovitus; juovituksen |
juovitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | juovituksessa | juovituksissa |
elatiivi | juovituksesta | juovituksista |
illatiivi | juovitukseen | juovituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | juovituksella | juovituksilla |
ablatiivi | juovitukselta | juovituksilta |
allatiivi | juovitukselle | juovituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | juovituksena | juovituksina |
translatiivi | juovitukseksi | juovituksiksi |
abessiivi | juovituksetta | juovituksitta |
instruktiivi | – | juovituksin |
komitatiivi | – | juovituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | juovitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
juovitus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä juovittaa (juovit- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. juovittaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- juovitus Kielitoimiston sanakirjassa