juksaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
juksaaminen (38)
- teonnimi verbistä juksata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juksaaminen | juksaamiset |
| genetiivi | juksaamisen | juksaamisten juksaamisien |
| partitiivi | juksaamista | juksaamisia |
| akkusatiivi | juksaaminen; juksaamisen |
juksaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juksaamisessa | juksaamisissa |
| elatiivi | juksaamisesta | juksaamisista |
| illatiivi | juksaamiseen | juksaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juksaamisella | juksaamisilla |
| ablatiivi | juksaamiselta | juksaamisilta |
| allatiivi | juksaamiselle | juksaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juksaamisena (juksaamisna) |
juksaamisina |
| translatiivi | juksaamiseksi | juksaamisiksi |
| abessiivi | juksaamisetta | juksaamisitta |
| instruktiivi | – | juksaamisin |
| komitatiivi | – | juksaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juksaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
juksaamis- | |