juhta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

juhta (10-F)[1]

  1. veto- ja kuormaeläin, vetojuhta, kuormajuhta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjuht̪ɑ/
  • tavutus: juh‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juhta juhdat
genetiivi juhdan juhtien
(juhtain)
partitiivi juhtaa juhtia
akkusatiivi juhta;
juhdan
juhdat
sisäpaikallissijat
inessiivi juhdassa juhdissa
elatiivi juhdasta juhdista
illatiivi juhtaan juhtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juhdalla juhdilla
ablatiivi juhdalta juhdilta
allatiivi juhdalle juhdille
muut sijamuodot
essiivi juhtana juhtina
translatiivi juhdaksi juhdiksi
abessiivi juhdatta juhditta
instruktiivi juhdin
komitatiivi juhtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juhda-
vahva vartalo juhta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

juhtaeläin, kantojuhta, kuormajuhta, työjuhta, vetojuhta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • juhta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F