juhlavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

juhlavuus (40)

  1. se, että on juhlava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjuhlɑʋuːs/
  • tavutus: juh‧la‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juhlavuus juhlavuudet
genetiivi juhlavuuden juhlavuuksien
partitiivi juhlavuutta juhlavuuksia
akkusatiivi juhlavuus;
juhlavuuden
juhlavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi juhlavuudessa juhlavuuksissa
elatiivi juhlavuudesta juhlavuuksista
illatiivi juhlavuuteen juhlavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juhlavuudella juhlavuuksilla
ablatiivi juhlavuudelta juhlavuuksilta
allatiivi juhlavuudelle juhlavuuksille
muut sijamuodot
essiivi juhlavuutena juhlavuuksina
translatiivi juhlavuudeksi juhlavuuksiksi
abessiivi juhlavuudetta juhlavuuksitta
instruktiivi juhlavuuksin
komitatiivi juhlavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juhlavuude-
vahva vartalo juhlavuute-
konsonantti-
vartalo
juhlavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan juhlava vartalosta juhlav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]