joku

Suomi[muokkaa]

joku (51)

(indefiniittinen, substantiivinen ja adjektiivinen) viittaa yhteen tarkemmin määrittelemättömään ihmiseen
Joku on rikkonut kaikki ikkunat. Jollekulle koituu tästä vielä harmia. Ja jotakuta kaduttaa, kun joutuu korvaamaan tekonsa.

Kieltoaikaan joku tilasi vahvaa teetä - joku teetäkin.

Jokin tuolla pensaikossa liikkui... Siellähän hiippailee joku!
(indefiniittinen, arkikieltä, murteellinen) pronominin jokin paikalla, varsinkin kiteytyneissä ajan tms. ilmauksissa
Se on joku vanha rätti. (oik.: jokin vanha rätti)

joku kaunis päivä (oik.: jonakin kauniina päivänä)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	joku	jotkut
genetiivi	jonkun	joidenkuiden joittenkuitten
partitiivi	jotakuta	joitakuita
akkusatiivi	joku; jonkun	jotkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	jossakussa	joissakuissa
elatiivi	jostakusta	joistakuista
illatiivi	johonkuhun	joihinkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jollakulla	joillakuilla
ablatiivi	joltakulta	joiltakuilta
allatiivi	jollekulle	joillekuille
muut sijamuodot
essiivi	jonakuna	joinakuina
translatiivi	joksikuksi	joiksikuiksi
abessiivi	–	–
instruktiivi	–	(*joinkuin)
komitatiivi	–	(*joinekuine)

Arkikielessä on tavallista, että joku-pronominin yli kaksitavuisten taivutusmuotojen asemesta käytetään pronominin jokin vastaavia taivutusmuotoja.
Abessiivimuotoja ei ole nykykielessä olemassa ja instruktiivi- ja komitatiivimuodot ovat äärimmäisen harvinaisia.
Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja, mutta ne eivät viittaa ihmiseen:

jotenkuten (yksikön kausatiivi)

joskus (yksikön latiivi)

1. yhteen tarkemmin määrittelemättömään ihmisjoukon jäseneen viittaava