jakaantuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jakaantuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jakaantua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jakaantuva | jakaantuvat |
| genetiivi | jakaantuvan | jakaantuvien (jakaantuvain) |
| partitiivi | jakaantuvaa | jakaantuvia |
| akkusatiivi | jakaantuva; jakaantuvan | jakaantuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jakaantuvassa | jakaantuvissa |
| elatiivi | jakaantuvasta | jakaantuvista |
| illatiivi | jakaantuvaan | jakaantuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jakaantuvalla | jakaantuvilla |
| ablatiivi | jakaantuvalta | jakaantuvilta |
| allatiivi | jakaantuvalle | jakaantuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jakaantuvana | jakaantuvina |
| translatiivi | jakaantuvaksi | jakaantuviksi |
| abessiivi | jakaantuvatta | jakaantuvitta |
| instruktiivi | – | jakaantuvin |
| komitatiivi | – | jakaantuvine |