jahkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jahkaaminen (38)
- teonnimi verbistä jahkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jahkaaminen | jahkaamiset |
| genetiivi | jahkaamisen | jahkaamisten jahkaamisien |
| partitiivi | jahkaamista | jahkaamisia |
| akkusatiivi | jahkaaminen; jahkaamisen |
jahkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jahkaamisessa | jahkaamisissa |
| elatiivi | jahkaamisesta | jahkaamisista |
| illatiivi | jahkaamiseen | jahkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jahkaamisella | jahkaamisilla |
| ablatiivi | jahkaamiselta | jahkaamisilta |
| allatiivi | jahkaamiselle | jahkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jahkaamisena (jahkaamisna) |
jahkaamisina |
| translatiivi | jahkaamiseksi | jahkaamisiksi |
| abessiivi | jahkaamisetta | jahkaamisitta |
| instruktiivi | – | jahkaamisin |
| komitatiivi | – | jahkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jahkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jahkaamis- | |