järsiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
järsiminen (38)
- teonnimi verbistä järsiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järsiminen | järsimiset |
| genetiivi | järsimisen | järsimisten järsimisien |
| partitiivi | järsimistä | järsimisiä |
| akkusatiivi | järsiminen; järsimisen |
järsimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järsimisessä | järsimisissä |
| elatiivi | järsimisestä | järsimisistä |
| illatiivi | järsimiseen | järsimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järsimisellä | järsimisillä |
| ablatiivi | järsimiseltä | järsimisiltä |
| allatiivi | järsimiselle | järsimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järsimisenä (järsimisnä) |
järsimisinä |
| translatiivi | järsimiseksi | järsimisiksi |
| abessiivi | järsimisettä | järsimisittä |
| instruktiivi | – | järsimisin |
| komitatiivi | – | järsimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järsimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
järsimis- | |