järkkääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
järkkääminen (38)
- teonnimi verbistä järkätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järkkääminen | järkkäämiset |
| genetiivi | järkkäämisen | järkkäämisten järkkäämisien |
| partitiivi | järkkäämistä | järkkäämisiä |
| akkusatiivi | järkkääminen; järkkäämisen |
järkkäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järkkäämisessä | järkkäämisissä |
| elatiivi | järkkäämisestä | järkkäämisistä |
| illatiivi | järkkäämiseen | järkkäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järkkäämisellä | järkkäämisillä |
| ablatiivi | järkkäämiseltä | järkkäämisiltä |
| allatiivi | järkkäämiselle | järkkäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järkkäämisenä (järkkäämisnä) |
järkkäämisinä |
| translatiivi | järkkäämiseksi | järkkäämisiksi |
| abessiivi | järkkäämisettä | järkkäämisittä |
| instruktiivi | – | järkkäämisin |
| komitatiivi | – | järkkäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järkkäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
järkkäämis- | |