isoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
isoaminen (38)
- teonnimi verbistä isota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | isoaminen | isoamiset |
| genetiivi | isoamisen | isoamisten isoamisien |
| partitiivi | isoamista | isoamisia |
| akkusatiivi | isoaminen; isoamisen |
isoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isoamisessa | isoamisissa |
| elatiivi | isoamisesta | isoamisista |
| illatiivi | isoamiseen | isoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isoamisella | isoamisilla |
| ablatiivi | isoamiselta | isoamisilta |
| allatiivi | isoamiselle | isoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isoamisena (isoamisna) |
isoamisina |
| translatiivi | isoamiseksi | isoamisiksi |
| abessiivi | isoamisetta | isoamisitta |
| instruktiivi | – | isoamisin |
| komitatiivi | – | isoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | isoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
isoamis- | |