irstaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
irstaileminen (38)
- teonnimi verbistä irstailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irstaileminen | irstailemiset |
| genetiivi | irstailemisen | irstailemisten irstailemisien |
| partitiivi | irstailemista | irstailemisia |
| akkusatiivi | irstaileminen; irstailemisen |
irstailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irstailemisessa | irstailemisissa |
| elatiivi | irstailemisesta | irstailemisista |
| illatiivi | irstailemiseen | irstailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irstailemisella | irstailemisilla |
| ablatiivi | irstailemiselta | irstailemisilta |
| allatiivi | irstailemiselle | irstailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irstailemisena (irstailemisna) |
irstailemisina |
| translatiivi | irstailemiseksi | irstailemisiksi |
| abessiivi | irstailemisetta | irstailemisitta |
| instruktiivi | – | irstailemisin |
| komitatiivi | – | irstailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irstailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irstailemis- | |