irkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
irkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä irkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irkkaaminen | irkkaamiset |
| genetiivi | irkkaamisen | irkkaamisten irkkaamisien |
| partitiivi | irkkaamista | irkkaamisia |
| akkusatiivi | irkkaaminen; irkkaamisen |
irkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irkkaamisessa | irkkaamisissa |
| elatiivi | irkkaamisesta | irkkaamisista |
| illatiivi | irkkaamiseen | irkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irkkaamisella | irkkaamisilla |
| ablatiivi | irkkaamiselta | irkkaamisilta |
| allatiivi | irkkaamiselle | irkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irkkaamisena (irkkaamisna) |
irkkaamisina |
| translatiivi | irkkaamiseksi | irkkaamisiksi |
| abessiivi | irkkaamisetta | irkkaamisitta |
| instruktiivi | – | irkkaamisin |
| komitatiivi | – | irkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irkkaamis- | |