intoilu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
intoilu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈint̪oi̯lu/
- tavutus: in‧toi‧lu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | intoilu | intoilut |
| genetiivi | intoilun | intoilujen intoiluiden intoiluitten |
| partitiivi | intoilua | intoiluita intoiluja |
| akkusatiivi | intoilu; intoilun |
intoilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | intoilussa | intoiluissa |
| elatiivi | intoilusta | intoiluista |
| illatiivi | intoiluun | intoiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | intoilulla | intoiluilla |
| ablatiivi | intoilulta | intoiluilta |
| allatiivi | intoilulle | intoiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | intoiluna | intoiluina |
| translatiivi | intoiluksi | intoiluiksi |
| abessiivi | intoilutta | intoiluitta |
| instruktiivi | – | intoiluin |
| komitatiivi | – | intoiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | intoilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. intoileminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- intoilu Kielitoimiston sanakirjassa