integroiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
integroiminen (38)
- teonnimi verbistä integroida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | integroiminen | integroimiset |
| genetiivi | integroimisen | integroimisten integroimisien |
| partitiivi | integroimista | integroimisia |
| akkusatiivi | integroiminen; integroimisen |
integroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | integroimisessa | integroimisissa |
| elatiivi | integroimisesta | integroimisista |
| illatiivi | integroimiseen | integroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | integroimisella | integroimisilla |
| ablatiivi | integroimiselta | integroimisilta |
| allatiivi | integroimiselle | integroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | integroimisena (integroimisna) |
integroimisina |
| translatiivi | integroimiseksi | integroimisiksi |
| abessiivi | integroimisetta | integroimisitta |
| instruktiivi | – | integroimisin |
| komitatiivi | – | integroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | integroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
integroimis- | |