imputoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
imputoiminen (38)
- teonnimi verbistä imputoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imputoiminen | imputoimiset |
| genetiivi | imputoimisen | imputoimisten imputoimisien |
| partitiivi | imputoimista | imputoimisia |
| akkusatiivi | imputoiminen; imputoimisen |
imputoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imputoimisessa | imputoimisissa |
| elatiivi | imputoimisesta | imputoimisista |
| illatiivi | imputoimiseen | imputoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imputoimisella | imputoimisilla |
| ablatiivi | imputoimiselta | imputoimisilta |
| allatiivi | imputoimiselle | imputoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imputoimisena (imputoimisna) |
imputoimisina |
| translatiivi | imputoimiseksi | imputoimisiksi |
| abessiivi | imputoimisetta | imputoimisitta |
| instruktiivi | – | imputoimisin |
| komitatiivi | – | imputoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imputoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
imputoimis- | |