improvisoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
improvisoiminen (38)
- teonnimi verbistä improvisoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | improvisoiminen | improvisoimiset |
| genetiivi | improvisoimisen | improvisoimisten improvisoimisien |
| partitiivi | improvisoimista | improvisoimisia |
| akkusatiivi | improvisoiminen; improvisoimisen |
improvisoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | improvisoimisessa | improvisoimisissa |
| elatiivi | improvisoimisesta | improvisoimisista |
| illatiivi | improvisoimiseen | improvisoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | improvisoimisella | improvisoimisilla |
| ablatiivi | improvisoimiselta | improvisoimisilta |
| allatiivi | improvisoimiselle | improvisoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | improvisoimisena (improvisoimisna) |
improvisoimisina |
| translatiivi | improvisoimiseksi | improvisoimisiksi |
| abessiivi | improvisoimisetta | improvisoimisitta |
| instruktiivi | – | improvisoimisin |
| komitatiivi | – | improvisoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | improvisoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
improvisoimis- | |