iivana

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

iivana (12)[1]

  1. (halventava) venäläinen
    Iivanat täältä ei löydä kottiin, kaikki ne mätänee Karjalan mottiin. (Silmien välliin, 1942, san. Reino Palmroth)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈiːʋɑnɑ/
  • tavutus: ii‧va‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iivana iivanat
genetiivi iivanan iivanoiden
iivanoitten
(iivanain)
partitiivi iivanaa iivanoita
akkusatiivi iivana;
iivanan
iivanat
sisäpaikallissijat
inessiivi iivanassa iivanoissa
elatiivi iivanasta iivanoista
illatiivi iivanaan iivanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi iivanalla iivanoilla
ablatiivi iivanalta iivanoilta
allatiivi iivanalle iivanoille
muut sijamuodot
essiivi iivanana iivanoina
translatiivi iivanaksi iivanoiksi
abessiivi iivanatta iivanoitta
instruktiivi iivanoin
komitatiivi iivanoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iivana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • iivana Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12