ihme

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ihme (48)[1]

  1. tapahtumien kulku luonnonlakien vastaisella tavalla
  2. hyvin harvinainen tai epätodennäköinen tapahtuma
  3. ihmetystä tai hämmästystä herättävä asia
    Maailman seitsemän ihmettä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ihme ihmeet
genetiivi ihmeen ihmeiden
ihmeitten
partitiivi ihmettä ihmeitä
akkusatiivi ihme; ihmeen ihmeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi ihmeessä ihmeissä
elatiivi ihmeestä ihmeistä
illatiivi ihmeeseen ihmeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ihmeellä ihmeillä
ablatiivi ihmeeltä ihmeiltä
allatiivi ihmeelle ihmeille
Muut
essiivi ihmeenä ihmeinä
translatiivi ihmeeksi ihmeiksi
abessiivi ihmeettä ihmeittä
instruktiivi ihmein
komitatiivi ihmeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ihmekukka, ihmeköynnös, ihmepensas

Idiomit[muokkaa]

  • Ihmeen kaupalla = ihmeen avulla, ihmeen kautta

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48