ihannoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ihannoiminen (38)
- teonnimi verbistä ihannoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ihannoiminen | ihannoimiset |
| genetiivi | ihannoimisen | ihannoimisten ihannoimisien |
| partitiivi | ihannoimista | ihannoimisia |
| akkusatiivi | ihannoiminen; ihannoimisen |
ihannoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ihannoimisessa | ihannoimisissa |
| elatiivi | ihannoimisesta | ihannoimisista |
| illatiivi | ihannoimiseen | ihannoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ihannoimisella | ihannoimisilla |
| ablatiivi | ihannoimiselta | ihannoimisilta |
| allatiivi | ihannoimiselle | ihannoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ihannoimisena (ihannoimisna) |
ihannoimisina |
| translatiivi | ihannoimiseksi | ihannoimisiksi |
| abessiivi | ihannoimisetta | ihannoimisitta |
| instruktiivi | – | ihannoimisin |
| komitatiivi | – | ihannoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ihannoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ihannoimis- | |