huvituttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huvituttaminen (38)
- teonnimi verbistä huvituttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huvituttaminen | huvituttamiset |
| genetiivi | huvituttamisen | huvituttamisten huvituttamisien |
| partitiivi | huvituttamista | huvituttamisia |
| akkusatiivi | huvituttaminen; huvituttamisen |
huvituttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huvituttamisessa | huvituttamisissa |
| elatiivi | huvituttamisesta | huvituttamisista |
| illatiivi | huvituttamiseen | huvituttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huvituttamisella | huvituttamisilla |
| ablatiivi | huvituttamiselta | huvituttamisilta |
| allatiivi | huvituttamiselle | huvituttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huvituttamisena (huvituttamisna) |
huvituttamisina |
| translatiivi | huvituttamiseksi | huvituttamisiksi |
| abessiivi | huvituttamisetta | huvituttamisitta |
| instruktiivi | – | huvituttamisin |
| komitatiivi | – | huvituttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huvituttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huvituttamis- | |