huvitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huvitteleminen (38)
- teonnimi verbistä huvitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huvitteleminen | huvittelemiset |
| genetiivi | huvittelemisen | huvittelemisten huvittelemisien |
| partitiivi | huvittelemista | huvittelemisia |
| akkusatiivi | huvitteleminen; huvittelemisen |
huvittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huvittelemisessa | huvittelemisissa |
| elatiivi | huvittelemisesta | huvittelemisista |
| illatiivi | huvittelemiseen | huvittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huvittelemisella | huvittelemisilla |
| ablatiivi | huvittelemiselta | huvittelemisilta |
| allatiivi | huvittelemiselle | huvittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huvittelemisena (huvittelemisna) |
huvittelemisina |
| translatiivi | huvittelemiseksi | huvittelemisiksi |
| abessiivi | huvittelemisetta | huvittelemisitta |
| instruktiivi | – | huvittelemisin |
| komitatiivi | – | huvittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huvittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huvittelemis- | |