huolinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huolinta (9-J)[1]

  1. tuontiin ja vientiin liittyvä palvelu toisen omistamien tavaroiden vastaanotosta, lähetyksestä, kuljetuksesta, tullauksesta, varastoinnista, vakuuttamisesta, tuonti- ja vientiselvitysten tekemisestä yms. toimeksiantajan laskuun
    Huolinta voi olla yksittäinen tulliselvitystehtävä tai kokonaisvaltainen kaupan toteuttaminen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯lint̪ɑ/
  • tavutus: huo‧lin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huolinta huolinnat
genetiivi huolinnan huolintojen
(huolintain)
partitiivi huolintaa huolintoja
akkusatiivi huolinta;
huolinnan
huolinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi huolinnassa huolinnoissa
elatiivi huolinnasta huolinnoista
illatiivi huolintaan huolintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huolinnalla huolinnoilla
ablatiivi huolinnalta huolinnoilta
allatiivi huolinnalle huolinnoille
muut sijamuodot
essiivi huolintana huolintoina
translatiivi huolinnaksi huolinnoiksi
abessiivi huolinnatta huolinnoitta
instruktiivi huolinnoin
komitatiivi huolintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huolinna-
vahva vartalo huolinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

huolinta-ala, huolintaliike, huolintapalvelu, huolintasopimus, huolintamaksu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J