huojunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huojunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä huojua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huojunut | huojuneet |
| genetiivi | huojuneen | huojuneiden huojuneitten |
| partitiivi | huojunutta | huojuneita |
| akkusatiivi | huojunut; huojuneen | huojuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huojuneessa | huojuneissa |
| elatiivi | huojuneesta | huojuneista |
| illatiivi | huojuneeseen | huojuneisiin huojuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huojuneella | huojuneilla |
| ablatiivi | huojuneelta | huojuneilta |
| allatiivi | huojuneelle | huojuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huojuneena | huojuneina |
| translatiivi | huojuneeksi | huojuneiksi |
| abessiivi | huojuneetta | huojuneitta |
| instruktiivi | – | huojunein |
| komitatiivi | – | huojuneine |