humalisto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Humalisto

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humalisto (1)[1]

  1. (vanhahtava) humalaviljelmä, humalatarha
    Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. (rakennuskaari, 7. luku)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhumɑˌlist̪o/
  • tavutus: hu‧ma‧lis‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi humalisto humalistot
genetiivi humaliston humalistojen
partitiivi humalistoa humalistoja
akkusatiivi humalisto;
humaliston
humalistot
sisäpaikallissijat
inessiivi humalistossa humalistoissa
elatiivi humalistosta humalistoista
illatiivi humalistoon humalistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi humalistolla humalistoilla
ablatiivi humalistolta humalistoilta
allatiivi humalistolle humalistoille
muut sijamuodot
essiivi humalistona humalistoina
translatiivi humalistoksi humalistoiksi
abessiivi humalistotta humalistoitta
instruktiivi humalistoin
komitatiivi humalistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo humalisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1