hulmahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hulmahtaminen (38)
- teonnimi verbistä hulmahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hulmahtaminen | hulmahtamiset |
| genetiivi | hulmahtamisen | hulmahtamisten hulmahtamisien |
| partitiivi | hulmahtamista | hulmahtamisia |
| akkusatiivi | hulmahtaminen; hulmahtamisen |
hulmahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hulmahtamisessa | hulmahtamisissa |
| elatiivi | hulmahtamisesta | hulmahtamisista |
| illatiivi | hulmahtamiseen | hulmahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hulmahtamisella | hulmahtamisilla |
| ablatiivi | hulmahtamiselta | hulmahtamisilta |
| allatiivi | hulmahtamiselle | hulmahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hulmahtamisena (hulmahtamisna) |
hulmahtamisina |
| translatiivi | hulmahtamiseksi | hulmahtamisiksi |
| abessiivi | hulmahtamisetta | hulmahtamisitta |
| instruktiivi | – | hulmahtamisin |
| komitatiivi | – | hulmahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hulmahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hulmahtamis- | |