huiputtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huiputtaminen (38)
- teonnimi verbistä huiputtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huiputtaminen | huiputtamiset |
| genetiivi | huiputtamisen | huiputtamisten huiputtamisien |
| partitiivi | huiputtamista | huiputtamisia |
| akkusatiivi | huiputtaminen; huiputtamisen |
huiputtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huiputtamisessa | huiputtamisissa |
| elatiivi | huiputtamisesta | huiputtamisista |
| illatiivi | huiputtamiseen | huiputtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huiputtamisella | huiputtamisilla |
| ablatiivi | huiputtamiselta | huiputtamisilta |
| allatiivi | huiputtamiselle | huiputtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huiputtamisena (huiputtamisna) |
huiputtamisina |
| translatiivi | huiputtamiseksi | huiputtamisiksi |
| abessiivi | huiputtamisetta | huiputtamisitta |
| instruktiivi | – | huiputtamisin |
| komitatiivi | – | huiputtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huiputtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huiputtamis- | |