huilaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huilaaminen (38)
- teonnimi verbistä huilata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huilaaminen | huilaamiset |
| genetiivi | huilaamisen | huilaamisten huilaamisien |
| partitiivi | huilaamista | huilaamisia |
| akkusatiivi | huilaaminen; huilaamisen |
huilaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huilaamisessa | huilaamisissa |
| elatiivi | huilaamisesta | huilaamisista |
| illatiivi | huilaamiseen | huilaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huilaamisella | huilaamisilla |
| ablatiivi | huilaamiselta | huilaamisilta |
| allatiivi | huilaamiselle | huilaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huilaamisena (huilaamisna) |
huilaamisina |
| translatiivi | huilaamiseksi | huilaamisiksi |
| abessiivi | huilaamisetta | huilaamisitta |
| instruktiivi | – | huilaamisin |
| komitatiivi | – | huilaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huilaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huilaamis- | |