hosuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hosuminen (38)
- toimiminen hätiköiden, us. suunitelmatta
- huitominen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hosuminen | hosumiset |
| genetiivi | hosumisen | hosumisten hosumisien |
| partitiivi | hosumista | hosumisia |
| akkusatiivi | hosuminen; hosumisen |
hosumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hosumisessa | hosumisissa |
| elatiivi | hosumisesta | hosumisista |
| illatiivi | hosumiseen | hosumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hosumisella | hosumisilla |
| ablatiivi | hosumiselta | hosumisilta |
| allatiivi | hosumiselle | hosumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hosumisena (hosumisna) |
hosumisina |
| translatiivi | hosumiseksi | hosumisiksi |
| abessiivi | hosumisetta | hosumisitta |
| instruktiivi | – | hosumisin |
| komitatiivi | – | hosumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hosumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hosumis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä hosua