hoilotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hoilotus (39)

  1. hoilottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhoi̯lot̪us/
  • tavutus: hoi‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hoilotus hoilotukset
genetiivi hoilotuksen hoilotusten
hoilotuksien
partitiivi hoilotusta hoilotuksia
akkusatiivi hoilotus;
hoilotuksen
hoilotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hoilotuksessa hoilotuksissa
elatiivi hoilotuksesta hoilotuksista
illatiivi hoilotukseen hoilotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hoilotuksella hoilotuksilla
ablatiivi hoilotukselta hoilotuksilta
allatiivi hoilotukselle hoilotuksille
muut sijamuodot
essiivi hoilotuksena hoilotuksina
translatiivi hoilotukseksi hoilotuksiksi
abessiivi hoilotuksetta hoilotuksitta
instruktiivi hoilotuksin
komitatiivi hoilotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hoilotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hoilotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä hoilottaa (hoilot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]