historioiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
historioiminen (38)
- teonnimi verbistä historioida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | historioiminen | historioimiset |
| genetiivi | historioimisen | historioimisten historioimisien |
| partitiivi | historioimista | historioimisia |
| akkusatiivi | historioiminen; historioimisen |
historioimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | historioimisessa | historioimisissa |
| elatiivi | historioimisesta | historioimisista |
| illatiivi | historioimiseen | historioimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | historioimisella | historioimisilla |
| ablatiivi | historioimiselta | historioimisilta |
| allatiivi | historioimiselle | historioimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | historioimisena (historioimisna) |
historioimisina |
| translatiivi | historioimiseksi | historioimisiksi |
| abessiivi | historioimisetta | historioimisitta |
| instruktiivi | – | historioimisin |
| komitatiivi | – | historioimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | historioimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
historioimis- | |