historiikki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historiikki (5-A)[1]

  1. yleisesitys jonkin asian historiasta
  2. Ei-akateeminen historiaa koskeva julkaisu (ei siis historiateos).

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhist̪oˌriːkːi/
  • tavutus: his‧to‧riik‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi historiikki historiikit
genetiivi historiikin historiikkien
(historiikkein)
partitiivi historiikkia historiikkeja
akkusatiivi historiikki;
historiikin
historiikit
sisäpaikallissijat
inessiivi historiikissa historiikeissa
elatiivi historiikista historiikeista
illatiivi historiikkiin historiikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi historiikilla historiikeilla
ablatiivi historiikilta historiikeilta
allatiivi historiikille historiikeille
muut sijamuodot
essiivi historiikkina historiikkeina
translatiivi historiikiksi historiikeiksi
abessiivi historiikitta historiikeitta
instruktiivi historiikein
komitatiivi historiikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo historiiki-
vahva vartalo historiikki-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A