hioja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hioja (10)
- henkilö, joka hioo jotakin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hioja | hiojat |
| genetiivi | hiojan | hiojien (hiojain) |
| partitiivi | hiojaa | hiojia |
| akkusatiivi | hioja; hiojan |
hiojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiojassa | hiojissa |
| elatiivi | hiojasta | hiojista |
| illatiivi | hiojaan | hiojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiojalla | hiojilla |
| ablatiivi | hiojalta | hiojilta |
| allatiivi | hiojalle | hiojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiojana | hiojina |
| translatiivi | hiojaksi | hiojiksi |
| abessiivi | hiojatta | hiojitta |
| instruktiivi | – | hiojin |
| komitatiivi | – | hiojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hioja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |