hiiskahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hiiskahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhiːskɑhdus/
- tavutus: hiis‧kah‧dus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiiskahdus | hiiskahdukset |
| genetiivi | hiiskahduksen | hiiskahdusten hiiskahduksien |
| partitiivi | hiiskahdusta | hiiskahduksia |
| akkusatiivi | hiiskahdus; hiiskahduksen |
hiiskahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiiskahduksessa | hiiskahduksissa |
| elatiivi | hiiskahduksesta | hiiskahduksista |
| illatiivi | hiiskahdukseen | hiiskahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiiskahduksella | hiiskahduksilla |
| ablatiivi | hiiskahdukselta | hiiskahduksilta |
| allatiivi | hiiskahdukselle | hiiskahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiiskahduksena | hiiskahduksina |
| translatiivi | hiiskahdukseksi | hiiskahduksiksi |
| abessiivi | hiiskahduksetta | hiiskahduksitta |
| instruktiivi | – | hiiskahduksin |
| komitatiivi | – | hiiskahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiiskahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiiskahdus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä hiiskahtaa (hiiskahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. hiiskahtaminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hiiskahdus Kielitoimiston sanakirjassa