herttua

Wikisanakirjasta
Katso myös: Herttua
Wikipedia
Katso artikkeli Herttua Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

herttua (12)[1]

  1. eräs korkea aatelisarvo, eräiden kuningasperheiden lapsille myönnettävä arvo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhertːuɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi herttua herttuat
genetiivi herttuan herttuoiden
herttuoitten
(herttuain)
partitiivi herttuaa herttuoita
akkusatiivi herttua;
herttuan
herttuat
sisäpaikallissijat
inessiivi herttuassa herttuoissa
elatiivi herttuasta herttuoista
illatiivi herttuaan herttuoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi herttualla herttuoilla
ablatiivi herttualta herttuoilta
allatiivi herttualle herttuoille
muut sijamuodot
essiivi herttuana herttuoina
translatiivi herttuaksi herttuoiksi
abessiivi herttuatta herttuoitta
instruktiivi herttuoin
komitatiivi herttuoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo herttua-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • herttua Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

herttua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta herttu

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12