herättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
herättäminen (38)
- teonnimi verbistä herättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herättäminen | herättämiset |
| genetiivi | herättämisen | herättämisten herättämisien |
| partitiivi | herättämistä | herättämisiä |
| akkusatiivi | herättäminen; herättämisen |
herättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herättämisessä | herättämisissä |
| elatiivi | herättämisestä | herättämisistä |
| illatiivi | herättämiseen | herättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herättämisellä | herättämisillä |
| ablatiivi | herättämiseltä | herättämisiltä |
| allatiivi | herättämiselle | herättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herättämisenä (herättämisnä) |
herättämisinä |
| translatiivi | herättämiseksi | herättämisiksi |
| abessiivi | herättämisettä | herättämisittä |
| instruktiivi | – | herättämisin |
| komitatiivi | – | herättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
herättämis- | |