hellittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hellittäminen (38)
- teonnimi verbistä hellittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hellittäminen | hellittämiset |
| genetiivi | hellittämisen | hellittämisten hellittämisien |
| partitiivi | hellittämistä | hellittämisiä |
| akkusatiivi | hellittäminen; hellittämisen |
hellittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hellittämisessä | hellittämisissä |
| elatiivi | hellittämisestä | hellittämisistä |
| illatiivi | hellittämiseen | hellittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hellittämisellä | hellittämisillä |
| ablatiivi | hellittämiseltä | hellittämisiltä |
| allatiivi | hellittämiselle | hellittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hellittämisenä (hellittämisnä) |
hellittämisinä |
| translatiivi | hellittämiseksi | hellittämisiksi |
| abessiivi | hellittämisettä | hellittämisittä |
| instruktiivi | – | hellittämisin |
| komitatiivi | – | hellittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hellittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hellittämis- | |