heiluttelija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heiluttelija (12)
- henkilö, joka heiluttelee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhei̯lut̪ˌt̪elijɑ/
- tavutus: hei‧lut‧te‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heiluttelija | heiluttelijat |
| genetiivi | heiluttelijan | heiluttelijoiden heiluttelijoitten (heiluttelijain) |
| partitiivi | heiluttelijaa | heiluttelijoita |
| akkusatiivi | heiluttelija; heiluttelijan |
heiluttelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heiluttelijassa | heiluttelijoissa |
| elatiivi | heiluttelijasta | heiluttelijoista |
| illatiivi | heiluttelijaan | heiluttelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heiluttelijalla | heiluttelijoilla |
| ablatiivi | heiluttelijalta | heiluttelijoilta |
| allatiivi | heiluttelijalle | heiluttelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heiluttelijana | heiluttelijoina |
| translatiivi | heiluttelijaksi | heiluttelijoiksi |
| abessiivi | heiluttelijatta | heiluttelijoitta |
| instruktiivi | – | heiluttelijoin |
| komitatiivi | – | heiluttelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heiluttelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka heiluttelee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |