heilasteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heilasteleminen (38)
- teonnimi verbistä heilastella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heilasteleminen | heilastelemiset |
| genetiivi | heilastelemisen | heilastelemisten heilastelemisien |
| partitiivi | heilastelemista | heilastelemisia |
| akkusatiivi | heilasteleminen; heilastelemisen |
heilastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heilastelemisessa | heilastelemisissa |
| elatiivi | heilastelemisesta | heilastelemisista |
| illatiivi | heilastelemiseen | heilastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heilastelemisella | heilastelemisilla |
| ablatiivi | heilastelemiselta | heilastelemisilta |
| allatiivi | heilastelemiselle | heilastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heilastelemisena (heilastelemisna) |
heilastelemisina |
| translatiivi | heilastelemiseksi | heilastelemisiksi |
| abessiivi | heilastelemisetta | heilastelemisitta |
| instruktiivi | – | heilastelemisin |
| komitatiivi | – | heilastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heilastelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heilastelemis- | |