hehkeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hehkeys (40)[1]

  1. se, että on hehkeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhehkeys/ tai /ˈhehkey̯s/
  • tavutus: heh‧ke‧ys / heh‧keys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hehkeys hehkeydet
genetiivi hehkeyden hehkeyksien
partitiivi hehkeyttä hehkeyksiä
akkusatiivi hehkeys;
hehkeyden
hehkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi hehkeydessä hehkeyksissä
elatiivi hehkeydestä hehkeyksistä
illatiivi hehkeyteen hehkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hehkeydellä hehkeyksillä
ablatiivi hehkeydeltä hehkeyksiltä
allatiivi hehkeydelle hehkeyksille
muut sijamuodot
essiivi hehkeytenä hehkeyksinä
translatiivi hehkeydeksi hehkeyksiksi
abessiivi hehkeydettä hehkeyksittä
instruktiivi hehkeyksin
komitatiivi hehkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hehkeyde-
vahva vartalo hehkeyte-
konsonantti-
vartalo
hehkeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan hehkeä vartalosta hehke- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hehkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40