havuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
havuttaminen (38)
- teonnimi verbistä havuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | havuttaminen | havuttamiset |
| genetiivi | havuttamisen | havuttamisten havuttamisien |
| partitiivi | havuttamista | havuttamisia |
| akkusatiivi | havuttaminen; havuttamisen |
havuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | havuttamisessa | havuttamisissa |
| elatiivi | havuttamisesta | havuttamisista |
| illatiivi | havuttamiseen | havuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | havuttamisella | havuttamisilla |
| ablatiivi | havuttamiselta | havuttamisilta |
| allatiivi | havuttamiselle | havuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | havuttamisena (havuttamisna) |
havuttamisina |
| translatiivi | havuttamiseksi | havuttamisiksi |
| abessiivi | havuttamisetta | havuttamisitta |
| instruktiivi | – | havuttamisin |
| komitatiivi | – | havuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | havuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
havuttamis- | |