havainnoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
havainnoiminen (38)
- teonnimi verbistä havainnoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | havainnoiminen | havainnoimiset |
| genetiivi | havainnoimisen | havainnoimisten havainnoimisien |
| partitiivi | havainnoimista | havainnoimisia |
| akkusatiivi | havainnoiminen; havainnoimisen |
havainnoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | havainnoimisessa | havainnoimisissa |
| elatiivi | havainnoimisesta | havainnoimisista |
| illatiivi | havainnoimiseen | havainnoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | havainnoimisella | havainnoimisilla |
| ablatiivi | havainnoimiselta | havainnoimisilta |
| allatiivi | havainnoimiselle | havainnoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | havainnoimisena (havainnoimisna) |
havainnoimisina |
| translatiivi | havainnoimiseksi | havainnoimisiksi |
| abessiivi | havainnoimisetta | havainnoimisitta |
| instruktiivi | – | havainnoimisin |
| komitatiivi | – | havainnoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | havainnoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
havainnoimis- | |