hauskuuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hauskuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä hauskuuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hauskuuttaminen | hauskuuttamiset |
| genetiivi | hauskuuttamisen | hauskuuttamisten hauskuuttamisien |
| partitiivi | hauskuuttamista | hauskuuttamisia |
| akkusatiivi | hauskuuttaminen; hauskuuttamisen |
hauskuuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hauskuuttamisessa | hauskuuttamisissa |
| elatiivi | hauskuuttamisesta | hauskuuttamisista |
| illatiivi | hauskuuttamiseen | hauskuuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hauskuuttamisella | hauskuuttamisilla |
| ablatiivi | hauskuuttamiselta | hauskuuttamisilta |
| allatiivi | hauskuuttamiselle | hauskuuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hauskuuttamisena (hauskuuttamisna) |
hauskuuttamisina |
| translatiivi | hauskuuttamiseksi | hauskuuttamisiksi |
| abessiivi | hauskuuttamisetta | hauskuuttamisitta |
| instruktiivi | – | hauskuuttamisin |
| komitatiivi | – | hauskuuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hauskuuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hauskuuttamis- | |